fbpx

Lotta Kemppinen - Suomen mestarin kuulumisia | Urheilijan arkea

Ur­hei­li­jana pi­tää nuk­kua hy­vin, le­vätä ja pa­lau­tua tar­peeksi, syödä sään­nöl­li­sesti, ter­veel­li­sesti ja riit­tä­västi ja har­ras­taa sään­nöl­li­sesti lii­kun­taa. Ka­ma­laa – eikö? No niinpä.

Jos totta pu­hu­taan, niin oi­keasti ur­heilu on yksi par­haista am­ma­teista, jonka voit saada. On­han ur­hei­lussa toki huo­no­ja­kin puo­lia, ku­ten sen kautta tu­leva stressi ja pai­neet sekä oman kro­pan ää­ri­ra­joille vie­mi­nen. Ur­heilu on jat­ku­vaa ta­sa­pai­noi­lua sen kanssa, että saat har­joi­tel­tua ko­vem­paa ja laa­duk­kaam­min mutta pys­tyt kui­ten­kin pa­lau­tu­maan näistä har­joi­tuk­sista, jotta var­si­nai­nen ke­hit­ty­mi­nen pää­see tapahtumaan.

Jos va­hin­gossa ti­pah­taa vää­rälle puo­lelle tätä ta­sa­pai­noa, niin sitä saat­taa seu­rata eri­lai­set vam­mat ja uu­pu­mi­nen. Ja en tiedä, onko muissa am­ma­teissa mah­dol­lista, että teet 9 kuu­kautta töitä mutta niitä seu­raa­van 3 kuu­kau­den ta­kia et saa­kaan palk­kaa ko­vasta uu­ras­tuk­sesta. Tätä va­li­tet­ta­vasti ta­pah­tuu ur­hei­lussa, sillä ur­hei­lija on ur­hei­lija 24/7 ym­päri vuo­den riip­pu­matta siitä, pää­seekö ki­sa­kau­della näyt­tä­mään te­ke­mänsä työn tu­lok­set vai ei.

Ur­hei­li­jana teet joka päivä sen va­lin­nan, että ha­luat nähdä, mi­hin asti omat ky­vyt riit­tä­vät. Läh­det har­joi­tuk­siin, vaikka aina ei hu­vit­taisi eikä jak­saisi. Yleensä har­joi­tuk­set ovat kui­ten­kin yksi päi­vän ko­ho­koh­tia, jossa pää­set etu­ri­vi­pai­kalta seu­raa­maan, mi­ten pal­jon ke­hi­tystä on taas tapahtunut.

On­nis­tu­nut treeni an­taa tosi pal­jon po­si­tii­vista tsemp­piä ja on­nis­tu­mi­sen tun­teita. Sa­nonta ”hig­hest highs and lowest lows” so­pii tä­hän am­mat­tiin kuin nenä päähän.

Tällä het­kellä oma ar­keni pyö­rii ryt­millä 3+1+5+2, toi­sin sa­noen, mi­nulla on kolme tree­ni­päi­vää, yksi le­po­päivä, 5 tree­ni­päi­vää ja 2 le­po­päi­vää. Ai­kai­sem­min olen tree­nan­nut joko 6+2- tai 7+2-rytmillä, mutta tänä vuonna teh­tiin ryt­miin pientä hienosäätöä.

Pe­rus­har­joi­tus kes­tää ver­ryt­te­lyi­neen useim­mi­ten 2,5–3 h, mutta toki vä­lillä teh­dään joi­ta­kin ly­hyem­piä­kin har­joi­tuk­sia. Kun teen yh­den har­joi­tuk­sen päi­vässä, saan mak­si­moi­tua tree­nien vä­li­sen pa­lau­tu­mi­sa­jan mutta toi­saalta yk­sit­täi­sestä har­joi­tuk­sesta tu­lee raskaampi/​pidempi.

Tä­män vuoksi on­kin tär­keää huo­leh­tia siitä, että on syö­nyt hy­vin en­nen har­joi­tuk­sia ja mu­kana on pientä pur­ta­vaa joko tree­nin ajaksi tai lop­puun, jotta pa­lau­tu­mi­nen läh­tee heti käyn­tiin tree­nin jälkeen.

Har­joi­tus­ten li­säksi huo­leh­din li­has­huol­losta oman huol­lon, hie­ron­nan, os­teo­pa­tian ja fy­sio­te­ra­pian avulla. Var­si­nai­sien tree­ni­tun­tien li­säksi ur­hei­luun ku­luu siis mui­ta­kin tun­teja vii­kosta riip­puen siitä, mil­lai­sia hoi­toja on suun­ni­teltu eri viikoille.

Pi­ka­juok­si­jana tree­ni­si­sältö on hy­vin mo­ni­puo­li­nen. Pe­rus­jak­soon kuu­luu usein kolme no­peus­har­joi­tusta (näin pe­rus­kun­to­kau­della kaksi ”tek­niik­ka­päi­vää” ja yksi kiih­dy­tys­päivä), kaksi voi­ma­har­joi­tusta (ns. kyykky- ja ve­to­lii­ke­päivä), kaksi pa­laut­ta­vaa har­joi­tusta (joissa ae­ro­biaa juos­ten ja pyö­rällä sekä eri­lai­sia hal­lin­ta­liik­keitä) ja jak­son vii­mei­senä päi­vänä no­peus­kes­tä­vyys­har­joi­tus, joka vaih­te­lee sen mu­kaan, missä vai­heessa kautta ol­laan menossa.

Yri­tän so­me­ka­na­vis­sani (Ins­ta­gram ja Face­book) tuoda mo­ni­puo­li­sesti esi­merk­kejä har­joi­tuk­sis­tani, niin pää­sette sitä kautta nä­ke­mään, mitä kaik­kea pi­ka­juok­si­jan ar­keen kuu­luu. Mo­nelta on tul­lut kom­ment­teja siitä, että yl­lät­tä­vän mo­ni­puo­li­sia si­säl­töjä kuu­luu pi­ka­juok­si­jan harjoituksiin.

Yksi vah­vuuk­sis­tani on­kin eh­dot­to­masti tai­ta­vuus, joka nä­kyy esi­mer­kiksi sitä kautta, että omak­sun no­peasti uusia liik­keitä ja ryt­mejä sekä pys­tyn kor­jaa­maan no­peasti pa­laut­teen avulla omia lii­ke­mal­le­jani. Var­masti lap­suu­den te­li­ne­voi­mis­te­lulla ja pia­non soi­tolla on ol­lut myös tä­hän oma po­si­tii­vi­nen vaikutuksensa.

Aion jat­kaa kor­keuk­sien (ja sa­da­so­sien 😉 ) ta­voit­te­lua, pit­kiä yö­unia, sään­nöl­li­siä ate­rioita ja sään­nöl­listä liikuntaa.

Tämä on ur­hei­li­jan elä­mää par­haim­mil­laan, mutta toi­vo­taan kui­ten­kin, että 2023 pää­sisi näyt­tä­mään työn tu­lok­sia ihan kil­pai­luissa asti eikä olisi huo­noa tuu­ria mat­kassa mukana.

Lotta Kemp­pi­nen
Pi­ka­juok­sija