Urheilijana pitää nukkua hyvin, levätä ja palautua tarpeeksi, syödä säännöllisesti, terveellisesti ja riittävästi ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Kamalaa – eikö? No niinpä.
Jos totta puhutaan, niin oikeasti urheilu on yksi parhaista ammateista, jonka voit saada. Onhan urheilussa toki huonojakin puolia, kuten sen kautta tuleva stressi ja paineet sekä oman kropan äärirajoille vieminen. Urheilu on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, että saat harjoiteltua kovempaa ja laadukkaammin mutta pystyt kuitenkin palautumaan näistä harjoituksista, jotta varsinainen kehittyminen pääsee tapahtumaan.
Jos vahingossa tipahtaa väärälle puolelle tätä tasapainoa, niin sitä saattaa seurata erilaiset vammat ja uupuminen. Ja en tiedä, onko muissa ammateissa mahdollista, että teet 9 kuukautta töitä mutta niitä seuraavan 3 kuukauden takia et saakaan palkkaa kovasta uurastuksesta. Tätä valitettavasti tapahtuu urheilussa, sillä urheilija on urheilija 24/7 ympäri vuoden riippumatta siitä, pääseekö kisakaudella näyttämään tekemänsä työn tulokset vai ei.
Urheilijana teet joka päivä sen valinnan, että haluat nähdä, mihin asti omat kyvyt riittävät. Lähdet harjoituksiin, vaikka aina ei huvittaisi eikä jaksaisi. Yleensä harjoitukset ovat kuitenkin yksi päivän kohokohtia, jossa pääset eturivipaikalta seuraamaan, miten paljon kehitystä on taas tapahtunut.
Onnistunut treeni antaa tosi paljon positiivista tsemppiä ja onnistumisen tunteita. Sanonta ”highest highs and lowest lows” sopii tähän ammattiin kuin nenä päähän.
Tällä hetkellä oma arkeni pyörii rytmillä 3+1+5+2, toisin sanoen, minulla on kolme treenipäivää, yksi lepopäivä, 5 treenipäivää ja 2 lepopäivää. Aikaisemmin olen treenannut joko 6+2- tai 7+2-rytmillä, mutta tänä vuonna tehtiin rytmiin pientä hienosäätöä.
Perusharjoitus kestää verryttelyineen useimmiten 2,5–3 h, mutta toki välillä tehdään joitakin lyhyempiäkin harjoituksia. Kun teen yhden harjoituksen päivässä, saan maksimoitua treenien välisen palautumisajan mutta toisaalta yksittäisestä harjoituksesta tulee raskaampi/pidempi.
Tämän vuoksi onkin tärkeää huolehtia siitä, että on syönyt hyvin ennen harjoituksia ja mukana on pientä purtavaa joko treenin ajaksi tai loppuun, jotta palautuminen lähtee heti käyntiin treenin jälkeen.
Harjoitusten lisäksi huolehdin lihashuollosta oman huollon, hieronnan, osteopatian ja fysioterapian avulla. Varsinaisien treenituntien lisäksi urheiluun kuluu siis muitakin tunteja viikosta riippuen siitä, millaisia hoitoja on suunniteltu eri viikoille.
Pikajuoksijana treenisisältö on hyvin monipuolinen. Perusjaksoon kuuluu usein kolme nopeusharjoitusta (näin peruskuntokaudella kaksi ”tekniikkapäivää” ja yksi kiihdytyspäivä), kaksi voimaharjoitusta (ns. kyykky- ja vetoliikepäivä), kaksi palauttavaa harjoitusta (joissa aerobiaa juosten ja pyörällä sekä erilaisia hallintaliikkeitä) ja jakson viimeisenä päivänä nopeuskestävyysharjoitus, joka vaihtelee sen mukaan, missä vaiheessa kautta ollaan menossa.
Yritän somekanavissani (Instagram ja Facebook) tuoda monipuolisesti esimerkkejä harjoituksistani, niin pääsette sitä kautta näkemään, mitä kaikkea pikajuoksijan arkeen kuuluu. Monelta on tullut kommentteja siitä, että yllättävän monipuolisia sisältöjä kuuluu pikajuoksijan harjoituksiin.
Yksi vahvuuksistani onkin ehdottomasti taitavuus, joka näkyy esimerkiksi sitä kautta, että omaksun nopeasti uusia liikkeitä ja rytmejä sekä pystyn korjaamaan nopeasti palautteen avulla omia liikemallejani. Varmasti lapsuuden telinevoimistelulla ja pianon soitolla on ollut myös tähän oma positiivinen vaikutuksensa.
Aion jatkaa korkeuksien (ja sadasosien 😉 ) tavoittelua, pitkiä yöunia, säännöllisiä aterioita ja säännöllistä liikuntaa.
Tämä on urheilijan elämää parhaimmillaan, mutta toivotaan kuitenkin, että 2023 pääsisi näyttämään työn tuloksia ihan kilpailuissa asti eikä olisi huonoa tuuria matkassa mukana.
